Tunti sitten Boris Johnson sanoi: “Missään olosuhteissa en aio pyytää Brysseliltä lykkäystä.”
Pääministeri on ilmeisesti ymmärtänyt, että hänen brexit-linjallaan ei ole enemmistöä parlamentissa. Siksi hän on päättänyt yhdistää vastustajiensa strategiat: hallitus aikoo käsitellä opposition lykkäyslakialoitetta myös epäluottamuslause-esityksenä.
Muutamana viime päivänä pääministerin erityisneuvonantaja Dominic Cummingsin linja on ylittänyt perinteisten konservatiivien sietorajan. Cummings on radikaali oikeistolainen, eikä edes kuulu puolueeseen. Silti hän on käynyt omin luvin erottamassa ministerien avustajia ministereiltä kysymättä.
Cummings johti aikoinaan brexitiä vaatinutta Leave-liikettä, jonka iskulauseisiin kuului muun muassa “valta takaisin parlamentille”. Viime perjantaina Cummings sanoi ministereiden avustajille: “If you don’t like how I run things, there’s the door. Fuck off.”
Ilmeisesti Johnsonkin hyväksyi alun perin nikottelematta Cummingsin neuvon, jonka mukaan kukaan hallitusta vastaan tiistaina 3.9. äänestävä ei enää pääse konservatiivien ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa. Nyt on sentään pääministeriä itseään ruvennut linja hiukan arveluttamaan.
Ehkä joidenkuiden “omantunnon syistä” sopimuksetonta brexitiä vastustavien konservatiivien annettaisiin sittenkin pysyä puolueen jäseninä? Onkohan liian myöhäistä? Haluaisivatko he, enää.
Edellisen hallituksen ministeri David Gauke on kysynyt oikeuskansleri Geoffrey Coxilta, voisiko hallitus vahvistaa uskovansa oikeusvaltioon Michael Goven puheista huolimatta. Kansliapäällikkö, edellisen hallituksen ympäristöministeri Gove vastasi sunnuntaina BBC:n Andrew Marrin suoraan kysymykseen, aikooko hallitus noudattaa lakia, jos laki vaatii pyytämään EU:lta eron lykkäystä: “Saa nähdä.”
Itse olisin äänestänyt Työväenpuoluetta niissäkin vaaleissa, jotka Ted Heath ja John Major voittivat, mutta voidaanko tätä Johnsonin puoluetta enää mitenkään pitää samana kuin Heathin tai Majorin eurooppahenkisiä demokratian puolustajia?
Puolueen tausta voidaan laskea vaikka 1600-luvun toryistä lähtien, mutta Konservatiivisen puolueen nimelläkin se on toiminut vuodesta 1834.
Boris Johnson haluaa eron ilman sopimusta ja uudet vaalit niiden jälkeen. Mutta jos parlamentti vaatii tämän viikon äänestyksissä hallitusta pyytämään EU:lta lykkäystä, Johnson saattaa määrätä uusien vaalien päivämäärän hyvinkin nopeasti. Niissä vaaleissa saattaisi yllättävän monessa vaalipiirissä olla konservatiivien virallista ehdokasta vastassa entinen puoluetoveri.
https://www.theguardian.com/politics/2019/sep/02/who-are-the-tory-rebel-mps
